Näillä sivuilla perehdymme suomalaiseen kansanmusiikkin sekä Suomen Kantelemuseon maailmaan. Kanteleella on kiinteä osa suomalaisen kansanmusiikin historiassa ja esimerkiksi Kalevalassa sillä on keskeinen asema. Suomen Kantelemuseo on merkittävä kohde halutessasi tutustua suomalaiseen kansamusiikkiin erityisesti kanteleiden näkökulmasta käsin. Museo soveltuu monen ikäisten käyntikohteeksi ja tarjoaa runsaasti mielenkiintoista tietoa maamme musiikin historiasta.

Suomen Kantelemuseo

Suomen Kantelemuseossa voivat vierailla myös ryhmät, kunhan käyntiaika tilataan etukäteen. Museota hoitaa soitintutkija sekä kanteleensoittaja, jolla on runsaasti tietoa museon esineistöstä. Museosta löytyy sata soitinta sisältävä näyttely, josta löytyy kanteleita niin Suomesta kuin muistakin Itämeren maista. Keski-Suomesta lähtöisin olevia kanteleita löytyy näyttelystä erityisen paljon, koska museonhoitaja on perehtynyt juuri tältä alueelta peräisin oleviin kanteleihin erityisen tarkasti. Museonhoitaja on myös julkaisemassa aiheeseen liittyvän kirjan, joka käsittelee monipuolista ja rikasta suomalaista kanteleperinnettä, josta on tähän mennessä kirjoitettu melko vähän.

Suomen Kantelemuseo on osallistunut aktiivisella tavalla Kantele eläväksi – tutkimushankkeeseen, jota Museovirasto rahoittaa ja jota Nurmeksen museo on mukana toteuttamassa. Tutkimushankkeen loppuraportti saatiin valmiiksi vuoden 2011 kesällä. Hankkeen tavoitteena oli tutkia kanteleen avulla niitä keinoja, joiden avulla yleisölle on mahdollista välittää kulttuuriperintöön liittyvää tietoa, elämyksiä sekä tarinoita. Samalla pyrittiin selvittämään niitä keinoja, joita tulisi käyttää harjoitettaessa kulttuuriperinnön osa-alueeseen kuuluvaa tutkimus- tai opetustyötä tai näihin liittyvää tiedonvälitystä. Myös aiheeseen liittyvän julkaisu- ja näyttelytoiminnan harjoittamiseen liittyviä seikkoja pyritiin tutkimaan hankkeen aikana.

Suomen Kantelemuseo järjestää myös luentoja, jotka ovat luonteeltaan soivia. Museossa on mahdollista osallistua myös pieniin konsertteihin. Nämä ovat oivallisia keinoja tutustua lähemmällä tavalla kanteleeseen, joka on kansallissoittimemme ja jolla on sekä mielenkiintoinen historia että tulevaisuus. Museo on oivallinen kohde esimerkiksi päiväkoti- tai koululaisryhmien retkikohteeksi, mutta se sopii myös varttuneemmalle väelle.

Suomalaisen kansanmusiikiin ominaispiirteitä

Kanteleen lisäksi suomalaiselle kansanmusiikille on ominaista huhuilu, resitointi, laulu, rallattelu, rummutus sekä erilaisten sävelaihelmien soittaminen. Suomalaisesta laulumusiikista voidaan erottaa laulurunous, itkuvirret, laulusävelmät sekä hengellinen kansanmusiikki. Kansanomaisesta soitinmusiikista puolestaan voidaan erottaa paimensoittimin säestettävä musiikki, kanteleella säestettävä musiikki, jouhikolla säestettävä musiikki sekä pelimannimusiiki. Pelimannimusiikissa käytetään runsaasti esimerkiksi viulua, klarinettia, harmonikkaa sekä monia muita soittimia.

Edellä mainitun perinteisen kansanmusiikin lisäksi on olemassa myös nykyaikaista kansamusiikkia, jolle on tyypillistä kansanmusiikin elementtien käyttäminen. Tällaisia elementtejä voidaan nykyaikaisessa kansanmusiikissa yhdistää esimerkiksi pop-musiikin elementteihin, jolloin saadaan aikaan mielenkiintoisia yhdistelmiä. Perinteisen kansanmusiikin elementit sopivat hyvin yhteen myös esimerkiksi jazzin ja klassisen musiikkityylin elementtien kanssa. Yleinen kehityssuunta on, että muusikot esittävät uransa alussa perinteikkäitä sävelmiä jatkaen myöhemmin uraansa omien teosten säveltämiseen.

1940-luvun voidaan sanoa olleen Suomen kansanmusiikin uusi kulta-aika, koska tällöin sen suosio alkoi nousta uudelleen. Pelimanniyhtyeet vaikuttivat suuresti tähän aivan uuteen aaltomaiseen suosioon. 1960-luku oli myös otollista aikaa nykyaikaiselle kansanmusiikille. Tällöin kehityskulkuun vaikuttivat erityisesti amerikkalaiset etnisen folklore-muotinsa kautta. Tuolloin erityisesti marginaaliryhmät kokivat tärkeäksi korostaa omaa perinnemusiikkiaan. Suomessa tällaisia ryhmiä olivat esimerkiksi suomenvenäläiset, suomenruotsalaiset sekä karjalaisevakot. Voidaan myös sanoa, että tuon ajan kansanmusiikissa oli viitteitä politiikkaankin. 1980-luku oli jälleen kansanmusiikin kulta-aikaa. Tuolloin Sibelius-Akatemiassa alettiin opettaa kansanmusiikkia akateemisella tasolla, mikä tietyllä tavalla alleviivasi kansanmusiikin merkitystä musiikkimaailmassa. Monet lastenlaulut sekä renkutukset ovat kansanmusiikkia aidoimmillaan – ovathan ne kulkeutuneet suusta suuhun vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Monet näistä ovat tuttuja lähes jokaisessa suomalaisessa lapsiperheessä.
Kalevalamittaiset muinaisrunot ovat ominaisia suomalaiselle laulurunoudelle. Näitä esitettiin tavallisesti siten, että esilaulaja ja jälkilaulaja vuorottelivat molempien laulaessa säkeen kerrallaan. Jos haluat tietää lisää perinteisestä suomalaisesta kansanmusiikista, kannattaa jatkaa sivujemme lukemista.

Kiitos Ilmaista Pelirahaa 24, Suomenkasino.info, ja Parascasino.net. Avusta kanssa verkkosivuilla.