Perinteisessä suomalaisesa kansanmusiikissa käytettiin melko vähän soittimia. Tämä johtui siitä, että soittimia oli käytettävissä melko niukasti. Tämä puolestaan johtui esimerkiksi siitä, että Suomen luonto on melko karua ja Suomi sijaitsee syrjäisellä alueella. Joitakin soittimia kansanmusiikissa sentään käytettiin ja nämä soittimet voidaan lajitella siten, että osa soittimista on vanhoja kansallisia soittimia ja osa on muualta lainattuja soittimia. Vanhoja kansallisia soittimia ovat erilaiset paimenten käyttämät soittimet sekä kantele. Muualta lainattuja soittimia taas ovat jouhikantele, klarinetti, viulu sekä haitari.

Erilaiset paimensoittimet

Suomalaiset paimenet käyttivät perinteisesti erilaisia kielisoittimia sekä puhaltimia. Osa näistä perinteisistä paimensoittimista oli alunperin hyötyesineitä ja niille oli suoranaista tarvetta paimenten arkisessa elämässä – niillä saatettiin tuottaa esimerkiksi erilaisia kutsusignaaleja sekä erilaisia pelotussignaaleja. Äänimerkkejä voitiin antaa sekä eläimille että ihmisille ja toisinaan soitinten avulla annettiin äänimerkkejä myös luonnonvoimille sekä henkiolennoille. Kun paimensoittimet kehittyivät, alettiin niitä käyttää myös tanssi- sekä laulusävelten esittämiseen. Torvi oli erityisen monikäyttöinen paimensoitin – siitä oli hyötyä sekä metsästyksessä että kalastuksessa, minkä lisäksi torvea voitiin käyttää myös hälyttimenä sekä ruokakellona. Osassa Suomea torvea käytettiin myöskin rukoustorvena – torvesta on siis moneksi!

Torvia oli olemassa monenlaisia, esimerkiksi tuohitorvia, luikkuja, ämyreitä ja trubia. Erilaisia eläinten sarvia käytettiin torvina. Esimerkiksi pässin, naudan sekä pukin sarvet sopivat hyvin tähän tarkoitukseen. Eläinten sarvien lisäksi käytettiin puisia sarvia. Huilutyyppisten soittimien joukosta löytyi esimerkiksi pajupillejä sekä puisia ja savisia huiluja. Kielisoittimina käytettiin esimerkiksi kasvien lehtiä, kampaa, ruokopilliä, mäntypilliä, tärrätorvea sekä kärjennoukkaa. Inkerissä asui paimen, joka tuli tunnetuksi perinteisten paimenten käyttämien soitinten valmistajana.

Kantele

Kanteletta on käytetty sekä balttilaisten että slaavilaisten kansojen parissa. Se on ollut tuttu soitin myös joillekin muillekin kansoille, minkä lisäksi esimerkiksi Volgan alueelta löytyy kannelta muistuttava soitin, joka on ollut erittäin tärkeässä asemassa kyseisen alueen kansojen musiikkiperinteessä. Kanteleen voidaan katsoa kuuluvat psalterium-soitinten ryhmään, vaikkakaan sen alkuperästä ei ole varmuutta. Arvellaan, että kannel on iältään useiden tuhansien vuosien ikäinen ja että se olisi peräisin vähintään kantasuomalaiselta aikakaudelta. Jo Novgorodissa tehdyistä kaivauksista on saatu viitteitä kanteleesta, mikä tarkoittaisi, että niitä olisi ollut jo 1100 – 1300-luvulla. Puolasta vastaavia viitteitä on saatu koskien 1200-lukua.

Suomalaiselle kanteleelle on tyypillistä ponsi, joka kaartuu alaspäin. Soitettaesa ponsi lepää oikealla reidellä. Kun kanteletta soitetaan, sitä pidetään poikittaisessa asennossa soittajan polvien päällä, vaikkakin joillakin alueilla kanteletta on pidetty myös sylissä, jolloin pontta ei tarvittu. Yleisin soittotapa on sellainen, jossa vasemman käden sormia käytetään tarpeettomien kielien sulkemiseen. Samalla lyödään kieliä joko sormilla, tikulla, nahkapalalla tai jollakin muulla soittolehdellä. Soittaessa voidaan käyttää myös erityistä näppäilytekniikkaa, jossa käytetään pelkkiä sormia.

Itämeren alueen kanteleen perustyypissä on joko yksi tai kaksi puolta. Kieliä siinä on viisi. Kooltaan kantele on puolisen metriä. Viisikielisyys perustuu siihen, että tämä määrä kieliä riittää sellaisten runosävelten soittamiseen, jotka ovat olleet tyypillisiä Suomessa. Karjalassa oli tyypillistä, että kanteleissa oli vain vähän kieliä, mutta taas toisaalta Elias Lönnrot tuli tunnetuksi siitä, että hänen rakentamissaan kanteleissa oli kieliä yli 30 kappaletta. Kielimäärä onkin ollut vaihteleva, mutta yleisesti voidaan sanoa, että noin 20 kappaletta kieliä riittää kansanmusiikin soittamiseen.

Yllättävän moni lapsi ja nuori harrastaa kanteleen soittoa vielä nykyäänkin. Tämä onkin oivallinen tapa jatkaa suomalaisia perinteitä sekä tutustua suomalaisen musiikin historiaan. Kantele on vielä osittain suuri arvoitus, mutta sen suosio on ollut selvä jo useiden sukupolvien ajan.