Suomalalaisessa laulumusiikissa esiintyy erilaisia muotoja ja siitä voidaankin erottaa laulurunous, itkuvirret, laulusävelmät sekä hengellinen kansanmusiikki. Mitä nämä laulumusiikin erilaiset muodot sitten pitävät sisällään? Lue seuraavat kappaleet ja ota selvää!

Suomalainen laulurunous

Perinteiseen suomalaiseen laulurunouteen kuuluvat kiinteänä osana kalevalamittaiset muinaisrunot. Näitä muinaisrunoja esitettiin yleensä siten, että esilauluja ja jälkilaulaja lauloivat vuorotellen säkeen kerrallaan. Runosävelmän eräs tärkeimmistä ominaispiirteistä suomalaisessa laulumusiikissa oli viisi-iskuinen sävelmäsäe. Tämän lisäksi sille oli tyypillistä myös viisilukuisen käyttöasteikon suosiminen, joka on laajuudeltaan tavallisesti mollipentakordi. Kalevalan sävelmänä tunnettu sävelmä on eniten käytetty sekä tunnetuin suomalaisen laulurunouden sävelmistä. Kuitenkin, kun mennään Viron ja Inkerin suuntaan, alkaa neli-iskuisuus olla viisi-iskuisuutta yleisempää. Samalla myös duurin käyttö yleistyy. Perinteisesti runosävelmiä esitettiin työlauluissa ja riittilauluissa. Niitä käytettiin myös loitsuissa, häälauluissa sekä erilaisissa leikkilauluissa. Nykyiset tuutulaulut ovat hyvä esimerkki runosävelmistä, joita käytetään yleisesti vielä nykyaikanakin. Lähes kaikissa lapsiperheissä on varmastikin tuttu sävelmä, jossa nukutetaan nurmilintua ja väsytetään västäräkkiä.
Itä-Karjala on ollut monen tunnetun runonlaulajan kotipaikkakunta. Eräs kuuluisimmista runonlaulajista oli kotoisin Latvajärveltä. Hän oli kovin tuottelias ja häneltä kerättiinkin talteen yli 4 100 säettä. Suomessa on muutoinkin oltu innokkaita tallentamaan perinteisiä lauluja erityisesti aikoina, jolloin kansallinen herääminen on ollut keskiössä. Kalevala sekä Kanteletar ovat oivallisia esimerkkejä tästä. On aika mielenkiintoista, että Venäjältä, Karjalasta, löytyy vielä nykyäänkin jonkin verran aitoja ja vanhoja laulurunojen osaajia.

Itkuvirret

Itkuvirsiä käytettiin ortodoksisissa seremonioissa. Kyseessä on erityisen herkkä laulurunouden alalaji. Itkuvirsien taitajia kutsuttiin itkijämummoiksi sekä äänellä itkijöiksi ja he olivat tavallisesti jo hieman iäkkäämpiä naisia. Oikeanlaisen laulutekniikan omaksuminen vaati aikaa eivätkä kovin nuoret naiset tästä syystä tavallisesti pystyneetkään laulamaan itkuvirsiä. Itkuvirsien kautta pyrittiin kuvaamaan yksilön kokemia henkisiä purkauksia. Niiden avulla pyrittiin nostamaan esiin tunnetiloja, jotka saattoivat olla erityisen voimakkaita ja jotka kohdistuivat paikalla oleviin henkilöihin.

Itkuvirret ovat erittäin tunteellisia aihepiiriltään. Niiden aiheita voivat olla esimerkiksi suru, kaipaus, murhe ja haikeus. Hautajaisissa itkuvirsiä esitettiin osana kirkollisia tapaperinteitä. Samalla muisteltiin kuollutta ihmistä. Toisaalta itkuvirsiä käytettiin myös häissä. Tällaisissa iloisemmissa tilaisuuksissa itkettiin pyyntöjä, neuvontaa, haikeutta sekä kiitoksia. Lyhyitä luonteeltaan tilapäisiä itkuvirsiä on käytetty myös muissa tilanteissa, kuten jätettäessä hyvästejä tai tervehdittäessä.
Itkuvirsien esittämistekniikka vaati improvisointia. Itkuvirret eivät aina olleet Kalevalasta tutun runomitan mukaisia eikä niiden rytmikään aina ollut säännöllistä.

Laulusävelmät

Laulusävelmät ovat laulelmia, jotka on riimitetty ja jotka kuuluvat kansanlauluihin. Lisäksi niille on tyypillistä lyyrisyys sekä loppusoinnut. Laulusävelmiä alettiin käyttää yleisesti maamme länsiosassa 1800-luvulla. Laulujen sisältö oli lyyristä. Säepareittain laulaminen oli erittäin tyypillistä näille lauluille. Säeparit muodostettiin niin, että ensimmäinen niistä esitti tai tulkitsi jonkinlaisen luonnonkuvan, mietelmän tai yleisen havainnon ja toisessa niistä ensimmäiseen säepariin vastattiin joko toteaman tai tunnelman muodossa.

Hengellinen kansanmusiikki

Maamme hengellinen perinteinen kansanmusiikki juontaa juurensa kirkkokoraaleihin. Liturgiset sävelmät sekä erilaiset koraalikokoelmat ovat tuoneet vaikutteita suomalaiseen hengelliseen kansanmusiikkiin. Suomessa on talletettu myös kansanomaisia koraaleja, niin sanottuja kansankoraaleja, joita on kerätty erityisen paljon Suomen herännäisalueilta. Voidaan sanoa, että luterilainen kirkko on vaikuttanut paljon enemmän suomalaiseen hengelliseen kansanmusiikkiin kuin ortodoksinen kirkko. Tästä huolimatta juuri ortodoksien ansioksi voidaan laskea heidän merkittävä työnsä itkuvirsiperinteiden säilyttämisessä.

Perinteisen laulumusiikin lisäksi Suomessa on esiintynyt tietysti myös kansanomaista soitinmusiikkia, jossa on käytetty esimerkiksi paimensoittimia, kanteletta, jouhikkoa, viulua, klarinettia, harmonikkaa ja monia muita perinteisiä soittimia. Jos haluat tietää lisää suomalaisesta kansanomaisesta soitinmusiikista, kannattaa jatkaa lukemista seuraavalle sivullemme, jossa perehdymme kansanomaisen suomalaisen soitinmusiikin saloihin.